Töitä töitä ja tukka pystyssä päikkäreitä

Nyt ukkostaa. Takapihalla tuuli riepottaa kynsissään suuren palmun oksia ja sade mättää lehtiä maata kohti. Pyykitkin odottelevat seuraavaa aurinkoista päivää narulla vettä valuvina repsottaen.  Kaksi ekaa viikkoa onkin mennyt aika mukavasti auringon paisteessa ja ainakin päivisin lämpimässä säässä. Blogipäivitysten väli on hieman venynyt kun aamutöiden jälkeen päivät tulee useimmiten istuttua ulkona auringon alla ja illalla nukkumaanmenoaika on aikaisten herätysten takia tosiaan siinä 19.30 ja 20 välillä. Nyt kuitenkin sateen takia tehtiin iltaduunit vähän aiemmin, niin jäi sitten aikaa tehdä muutakin kuin syödä iltapala ja heittää pää tyynyyn :)

Työkuviot ovat hieman muuttuneet sitten viime päivityksen. Samalla treenarilla on täällä Ascotissa useampi talli ja minut on nyt "delegoitu" opettelemaan hommia mrs. Parnhamin, eli meidän pomon äidin tallille, missä asustaa 10 hevosta. Aamut ovat yhtä aikaisia kuin ennenkin, mutta edestakaista kävelyä tulee vähemmän kun hevoset lastataan joka aamu kuorma-autoon ja ajetaan radalle sen sijaan, että ne talutettaisiin paikan päälle. Hevoset ovat todella hyvin lastaukseen ja liikenteeseen tottuneita ja kävelisivät autoon varmaan ihan itsekseenkin ilman taluttajaa. Radan parkkiksella sitten puretaan hepat valjastuskatoksille, satula selkään, jockey satulaan ja reeniä reeniä. Sitten seuraakin normi hepanhoitosysteemit pesu-kuivaus-kävelytys-loimitus ja aamun lopuksi tallilla siivoukset, ruokinta ja loimien vaihto.

 Päiväunet työaamun jälkeen on täällä ehkä maailman parasta. Tunti-pari (kolme..)  en-heräis-vaikka-pommi-räjähtäis-vieressä -unta ja "reippaana" sängystä ylös. Päiväunilta herääminen vaatii noin keskimäärin neljä torkutusta, minkä jälkeen U2 With or without you -herätysääni vinkuu korvissa ihanasti seuraavan tunnin ajan. Kyllä, olen myös käynyt tarkistamassa soiko puhelimen herätys oikeasti. Ei se soi. Huh..  Kylmyydestä huolimatta aamun shokkitilassa tuntuu olevan paljon helpompi nousta sängystä, kuin päikkäreiltä.. Tämä edellinen fakta tulee kuitenkin luultavimmin muuttumaan ajan kuluessa.

Ensimmäinen vapaapäivä koitti viime perjantaina, jolloin kierreltiin King's Parkissa ja Perthin ykkösnähtävyydeksi rankatussa kasvitieteellisessä puutarhassa hienoja maisemia ja upeita kasveja ihmetellen. King's Park sijaitsee noin 1,5 km päässä Perthin keskustasta ja on pinta-alaltaan noin 400 hehtaaria. Puiston kasvitieteellisen puutarhan floora koostuu Länsi-Australialle tyypillisistä kasvilajeista, mitä ei tavata muualla maailmassa. Koko alue on todella huolellisesti hoidettu ja nurmikotkin kauttaaltaan kuin jättimäinen biljardipöytä!

King's Park on myös suosittu virkistysalue sekä paikallisten, että turistien keskuudessa. Puistossa vierailee vuosittain yli 6 miljoonaa kävijää. 

Näkymät kaupunkiin päin puiston laidalta

Puistossa vierähti pari tuntia ja sen jälkeen matka jatkui keskustaan syömään ja shoppailukierrokselle. Hyvä päivä oli tämä vapari ja huomenna saadaankin jo nautiskella seuraavista pitkistä yöunista kun viikko on taas yhtäkkiä pyörähtänyt töissä! Näillä mennään ja päivitystäkin seuraa tulevaisuudessa toivottavasti vähän tiheämpää tahtia :) Later!

Aamuyön lentävät hevoset

Tänään ollaan aloitettu duunit. Ja ihan heti kunnolla ja oikeesti. Herätyskello pärähti soimaan kello 2.30 yöllä. Vaatteet, aamupala, kahvi ja menoksi!
Kävimme tutustumassa tulevaan työpaikkaamme ja radan ympäristöön jo lauantaina, joten oikea talli löytyi monien muiden joukosta helposti. Tämä kyseinen talli, missä nyt olemme on jaettu kahteen osaan, A ja B talleihin ja kussakin asustaa 14 hevosta. Töihin ryhdyttiin muitta mutkitta ja aloitimme yardien, eli hevosten karsinoiden siivouksella. Hiekkapohjaisissa yardeissa systeemi toimii siten, että sontakikkareet kerätään poimurin näköisellä  kauhalla sankoon ja viedään kakkaroskikseen. Okei, easy enough. Seuraavana vuorossa oli heinien (meillä ehkä kutsuttais kyseistä karkearehua oljeksi) vaihto heinäpussukoihin. Pussi pois karsinasta, vanhat heinät pois, uudet tilalle, pussit karsinoiden oveen odottamaan ruokinta-aikaa ja that's it. Talliaskareiden jälkeen alettiin roudaamaan hevosia "satulointikatoksille" radan vierelle.

 Duunipaikkamme sijaitsee mukavan lähellä rataa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö matkan varrella ehtisi tapahtua erityyppisiä tuliperseenalla-säkenöintikohtauksia ja "kato äiti kaikki jalat ilmassa yhtäaikaa" -liitämisiä. Suomipolleihin tottuneena täysiveriset kisaavat laukkaratsut tosiaan on sähäköitä ja kierroksia mittariin kertyy nopeammin kun ehtii sormia napsauttaa. Eläväisyydestään huolimatta hepat on kuitenkin suht hyväkäytöksisiä sekä kilttejä hoitaa ja käsitellä. Poikkeustapauksiakin tietysti aina löytyy kun puhutaan isosta joukosta hevosia, mutta pääasiassa nämä vaikuttavat kyllä ihan fiksuilta elikoilta!

Aamun viimeisiä treenejä

Ajantaju katoksilla hävisi tyystin kun kiirettä piti kokoajan. Hevosia tuli ja meni, niitä pestiin, kuivattiin, kävelytettiin ja loimitettiin. Satulointikatoksia on radan läheisyydessä pitkät rivit ja kokoajan sai olla tarkkana, ettei ole tiellä sekä hevosen kanssa, että ilman hevosta. Hevosilla pidetään kävelyttäessä orikuolainta, jotta niitä olisi helpompi hallita myös maasta käsin katoksien hurjassa sykkeessä :)

Auringon noustua kaikki hevoset oli treenattu ja palasimme tallille hommiin. Vuorossa oli siivousta, ruokintaa, vesikuppien pesua ja loimien vaihtoa. Täällä hevoset loimitetaan suomen mittapuun mukaan todella raskaasti. Kun finskipolle saa peiton niskaan n. 10 asteen pakkasella, niin täällä heitetään paksu "rug" hepalle selkään vaikka itse tarkenee ulkona t- paidalla ja shortseilla. Iltatallin aikana "kakkospomo" ja toiset työnteijät päivittelivät tulevaa kylmää (+5) asteen yötä. Eli kaikille hevosille paksut loimet selkään!

Sunnuntai-iltana kävimme katsomassa Joe -vuokranantajamme hevosia ja talleja, sekä auttamassa iltatallissa. Samalla opeteltiin miten täälläpäin hoidetaan perusjutut tallissa ja opittiin paljon hevosten ruokinnasta Aussityyliin. Hevoset täällä saavat suhteellisen paljon väkirehua, ja samanaista heinää, mitä suomessa pidetään hevosten perusrehuna, en ole täällä vielä nähnyt lainkaan. Riittävän kuidun saannin turvaamiseksi väkirehun sekaan laitetaan esimerkiksi silputtua sinimailasta ja olkea, mitä kututaan nimella "Chuff". Joen tallilla joillekin hevosille annettiin väkirehu-chuff-sekoituksen lisäksi olkea.

Iltaruokintahetki Joen tallilla

Paljon on tullut uutta viime päivinä ja vielä enemmän tulossa! Huomenna taas uusi päivä ja aamu alkaa "jo tuttuun tapaan" sähikäishevosten kävelyttämisellä katoksille. Näin se homma täällä etenee, pitänee yrittää jossain välissä ehtiä näpsästä muutama kuva duunipaikata ja postailla tänne! Adios!

Uudet ympyrät Ascotissa

Täällä ollaan! Pitkä lento tuntui pieninä kramppeina jaloissa ja käsivarsissakin asti, kun terminaalista astelin ulos. Kadonneen nettitikun arvoitusta lukuunottamatta kaikki sujui varsin mallikkaasti koko matkan ajan. Pisin välimatka, noin 9500 km taittui Helsingistä Singaporeen noin 11 tunnissa. Lento ei ollut onneksi kovin täynnä, joten saimme nousun jälkeen vallata lisää tilaa ja nukkuminenkin onnistui suhteellisen hyvin :)

Singaporessa oli useampi tunti aikaa lentojen välillä. Kauppoja ehdittiin kiertää ja ulkona kaktuspuutarhassa ihmeteltiin helteistä +32 asteen nihkeänkosteaa säätä. Mietittiinkin, että onneksi ei olla menossa ihan näin rajuun ilmastoon hevostenhoitotöihin, kun hiki tulee pintaan jo pelkästään paikallaan seistessä.

Uimalla ois varmaankin pääsyt yhtälailla kuin kävellen.

Kaktuspuutarhan kasvatteja Singaporen lentokentällä

Saavuime Kaisan kassa Perthiin viimeyönä puolenyön jälkeen. Uni maittoikin todella hyvin oikeassa sängyssä! Keskellä yötä havahduin hevosten hirnuntaan ja kavioiden kopinaan viereisellä tiellä. Hevosten hoitajat aloittavat työt täällä jo 3.30 aamulla ja hevoset viedään treeniin lähellä sijaitsevalle laukkaradalle. Ascotissa talleja on talojen "takapihoilla", eikä tavanomaisen omakoitalolähiön ulkomuodosta heti uskoisikaan, että täällä asuu myös todella suuri joukko hevosia.

Pitkien yöunien jälkeen hyppäsimme bussiin ja ajelimme Perthin keskustaan. Matkaa Ascotista Perthin keskustaan kertyy noin 8 kilometriä, mutta aikaa kuluu kuitenkin parisenkymmentä minuuttia ruuhkaisen highwayn liikennetukkojen vuoksi. Perillä keskustassa kävimme Subiaamiaisen ja takawaykahvin jälkeen avaamassa tilit Citibankiin. Pieniä kapulantyylisiäkin oli rattaissa kun yhdellä ei allekirjoitus täsmännyt ja toisella ei puolestaan suomalaisen pankkikortin numerosarja näkynyt tarpeeksi hyvin. Tuunatun signeerauksen ja numerosarjaa koskevan asiakaspalautetapahtuman jälkeen tilit oli avattu ja homma check.

Vodafonen Wi-fi toimii täällä Ascotissa ilman moitteen sijaa. Päätettiin hankkia tällainen langaton "yhteisnetti" kun asutaan viereisissä huoneissa ja saimme kohtuuhintaan nopean yhteyden. Paikallinen prepaid ei toimi ainakaan tässä minun Nokian kosketusnäytöllisessä, joten Aussikännyn hankinta on seuraavana listalla.

Perthin keskusta on todella viihtyisä ja siisti. Kaupungista löytyy näyttävien ja hyvin hoidettujen puistojen vierestä taivasta hipovia toimistorakennuksia, paljon ravintoloita ja viihtyisiä kahviloita sekä baareja. Erilaisia liikkeitä ja kauppoja löytyy joka makuun ja niitä kierrellessä meneekin varmasti päiviä!

Keskustan kivikengurut

Tänään pääsimme asettumaan uuteen kotiimme tänne Ascotiin. Majailemme ensimmäisen kuukauden erään  laukkahevosvalmentajan kotona isossa talossa ja saatiin kumpikin omat huoneet. Huomenna vois kaupungillashoppailun lisäksi pitää vähän siivouspäivää.. :) Työt alkavat vasta tämän viikon loppupuolella tai ensi viikon alussa, joten ehditään hyvin asettua aloillemme ennen duunien alkamista!

Huomenna toinen päivä kaupungilla :) Nyt unta kaaliin!

Tiistaita odotellen!

Jes. Näin ovat saaneet muotonsa tämänkin kesän suunnitelmat. Kentuckyn harjoittelun kariuduttua keksin ottaa määränpääkseni Australian, mikä ei vaikuta ainakaan tällä hetkellä yhtään hullummalta vaihtoehdolta! Tarkoituksena on siis suorittaa kolmannen vuoden työharjoittelu laukkahevosia hoitaen Ascotin laukkaradan liepeillä valmennustallilla. Laukkaurheilu on Suomen perukoilla hevosia hoitaneelle täysin vieras laji, joten hyppy tuntemattomaan-fiilikset on aikas korkealla :)

Matkani alkaa täältä Iisalmesta ja päättyy Perthiin, Länsi-Australiaan. Ensimmäinen väli Iisalmesta Kuopioon taittuu autolla ja siitä eteenpäin lentäen. Lentoreittini on Kuopio-Helsinki-Singapore-Perth ja takaisin tullessa samoin. Matkantekoon menee aikaa yhteensä noin vuorokausi, jos odottelua Helsingin lennon jälkeen ei lasketa mukaan. Mut hei. Jos mennään niin mennään kunnolla! Matkajärjestelyjen tekeminen Ausseihin on ollut suhteellisen helppoa. Toissa vuonna tekemäni Uuden-Seelannin  matkaan verrattuna varsinkin viisumihakemuksen tekeminen oli paljon yksinkertaisempaa, kun tällä kertaa kaikki kävi nopeasti ja vaivattomasti netin välityksellä.

Lähtö on nyt tosiaankin lähellä! Paperihommat on hoidettu ja läksiäiset juhlittu (huh ;). Pakkaaminen tuottaa edelleenkin päänvaivaa kaikessa epäjärjestelmällisyydessään. Eteisen lattialla makaa laukkuja rivissä tyhjyyttään auki ammottaen ja vaatteiden etsiytyminen paikoillensa ei näytä edistyvän. Hyvä ystäväni deadlinestressi kuitenkin kyläilee kouluajan lisäksi myös vapaa-ajalla ja mikäli aiempiin tapauksiin on luottaminen, siitä jos mistä kumpuavat huikeat lopputulokset!

Tässä pieni alakusoitto, päivitystä seuraa :) Rock on!